Kuinka syntyi Sylikettu?

Kuinka syntyi Sylikettu?

Olen etsinyt paikkaani kauan. Olen opiskellut teatteria ja harrastanut näyttelemistä pienestä pitäen. Pitkään luulin, että siitä tulisi minulle myös ammatti. Jossain vaiheessa ymmärsin, etten yksinkertaisesti rakasta näyttelemistä niin paljon (tai ole siinä niin hyvä), että minusta olisi ammattilaiseksi. Opiskelin myös yliopistossa taidekasvatusta kandiksi asti. Huomasin opintojeni aikana, ettei minua ole tehty akateemista maailmaa varten - halusin tehdä jotain kouriintuntuvampaa. Olin pienenä haaveillut parturi-kampaajan työstä, ja tämä haave alkoi ottaa uudelleen tulta alleen. Niinpä hyppäsin yliopiston penkiltä ammattikouluun. Valmistuinkin parturi-kampaajaksi juuri ennen lapseni syntymää, keväällä 2015. Äitiysloman päätyttyä kävin kokeilemassa parturin hommia ketjuliikkeessä. Se ei ollut ollenkaan minua varten. Äitiys oli myös muuttanut minua todella paljon - arvoni olivat menneet aivan uusiksi, pehmenneet, tulleet lähemmäksi luontoa, ihmistä ja lapsia. Olin myös syksyllä 2015 löytänyt ompelun, kun en enää tahtonut löytää mieluisia ja tarpeeksi mukavia ja istuvia vaatteita. Myös vauvalle halusin ommella persoonallisempia vaatteita.

Kaikki alkoi vanhalla, 12-vuotiaana lahjaksi saamallani, Brotherin räpsyllä, jolla ompelin silloin puolivuotiaalle tyttärelleni tonttulakin. Ompelu tuntui heti hyvältä. Muistin, miksi se oli ollut kiehtovaa myös silloin kuudesluokkalaisena. Pitkästä aikaa pystyin unohtamaan kaiken muun ympäriltäni, stressin, huolet, ja keskittymään vain kangasta hakkaavaan neulaan ja koneen surinaan. Pian vaatekaappini sisältö koostui pääasiassa itse tekemistäni vaatteista.

Aikani itselleni ja lapselleni ommeltuani aloin miettiä, miksi en tekisi ompelusta itselleni ammattia, kun olen vihdoin löytänyt asian, jonka tekeminen tuntuu niin luonnolliselta ja hyvältä, että se jaksaa hymyilyttää päivästä toiseen. Talvella 2017 hain ja pääsin työkokeiluun vaatetehtaalle. Tajusin, että tätä haluan tehdä - mutta itsenäisesti, yrittäjänä, omia visioitani toteuttaen. Kevään aikana aloin myydä ompeluksiani. Huomasin, että kiinnostusta löytyy mukavasti. Kesällä 2017 perheemme kuitenkin kohtasi suuren kriisin, ja olimme henkisesti aivan loppu. Myyntiin ompelu jäi kriisin jalkoihin, mutta loppuvuodesta löysin taas voimia jatkaa. Uudenvuodenaattona päätin, että vuosi 2018 tulee olemaan se, jona perustan yrityksen, ja lähden kokeilemaan siipiäni. Kohtaamamme kriisi oli riepotellut sen verran, että jotenkin olin sisuuntunut ja lakannut pelkäämästä elämää niin kauheasti. Ajattelin, että miksen minä onnistuisi, jos kerta muutkin - eikä minulla työttömänä kotiäitinä olisi myöskään mitään menetettävää. Hakeuduin aikuisopistoon opiskelemaan vaatetusompelijaksi, jotta saisin harrastuspohjan päälle lisätietoa ja -taitoa. Opinnot jatkuvat yhä, ja saan koko ajan lisää tietoa ja taitoa työtäni varten. Eniten minua kuitenkin opettaa rohkeat kokeilut, testaaminen, virheistä oppiminen, hiominen ja aina vaan uudelleen yrittäminen. 

Viime perjantaina 13.7. (taikauskoisuutta uhmaten) avasin verkkokauppani. Vastaanotto on ollut kiinnostunutta, ja minulla on luottavainen fiilis. Pää surraa uusia ideoita, ja iPhonen muistio täyttyy testattavista tuotteista. Loppukesän ja syksyn myötä luvassa on uutta värikästä ja ihanaa, ja auttamattomana jouluihmisenä olen toki myös aloittanut jo joulutuotteiden suunnittelun. Odotan ihan malttamattomana, että saan näyttää teillekin, mitä kaikkea olen ideoinut!

Monen mutkan kautta olen tullut kohtaan, josta tarinani yrittäjänä alkaa. Kiitos Sinulle, että olet mukana tekemässä unelmastani totta!


Henna

Comments

Sign in in order to write a comment